Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Pennusta tulee näyttelykoira

Lisätty 05.12.2019

Näyttelyt ovat suosittuja koiraharrastajien ja kasvattajien keskuudessa.  Se on harrastus siinä missä moni muukin. Pennunostajalle on mahdollisesti kasvattajan taholta jo kerrottu, että pennun tulee käydä x määrä näyttelyitä joko kasvattajan tai pennunomistajan itsensä esittämänä. 

Myös näyttelyihin valmistautumiseen tarvitaan tiettyjä taitoja, joita tulisi kouluttaa pennulle. 

Viime aikojen ilmiö, johon olen törmännyt, on hämmentänyt minua. Osalle pennunomistajista on annettu kasvattajalta ohje, että pentua ei saa opettaa istumaan vihjeestä. Miksi? Saan aina saman vastauksen; koska pennu on menossa näyttelyihin.  Okei, hieno juttu, mutta mitä sillä on tekemistä istumisen kanssa?  Jos pennulle ei opeta istumista, niin se osaa seisoa nätimmin, on oletus. 

Kun lähdemme pennunomistajan kanssa pohtimaan asiaa yhdessä tarkemmin, niin istuuko pentu tai koirat yleensäkin arjessa?  Vähentääkö se riskiä näyttelykehässä istumiseen, jos pennulle ei opeta istu-vihjettä?

Mielestäni ei.  Pentu voi istahtaa näyttelykehässä monesta muustakin syystä. Se ,että pennulle ei opeta istu-vihjettä, ei tarkoita etteikö pentu ikinä istuisi pyytämättä ja vieläpä siellä kehässä. 

Voisiko pennulle kuitenkin opettaa hyvin istu, maahan, seiso vihjeet? Tällöin hyvin opetetut käytökset on paremmin hallinnassa paikasta riippumatta ja seisomisen voisi valita vahvimmaksi toiminnaksi jota treenata, jos kyseessä tuleva näyttelykoira. Itse miellän, että on helpompaa opettaa kolme asentoa (istu-maahan-seiso), joita kontrolloida kuin olla opettamatta. 

Monissa harrastuslajeissa kaikkia näitä kolmea asentoa käytetään paljon, kuten vaikkapa rally-tokossa ja tokossa. Moni koirat, jotka harrastavat tai vaikkapa kilpailevat edellä mainituissa lajeissa, käyvät osa näyttelyissä. Näille koirille on opetettu pennusta asti istuminen mutta ne osaavat seisoa vihjeestä näyttelykehässä. 

 

Pennulle on käytettävä vain pantaa, koska siitä tulee näyttelykoira ja tällöin se osaa kävella pannassa. Tämä on toinen myytti, joka tulee vastaan. Tässä unohdetaan pennun hihnakäytöksen opettelun alkeet, jolloin kulku ei ole tasaisemmasta päästä vaan niitä pomppuja tulee. Kaulapanta ei ole kaikista koiraystävällisin ja ergonomisin vaihtoehto kasvavan pennun niskalle. 

Pennulle voi opettaa hihnassa kulkemista hyvin valjaiden kanssa, jolloin pomppuilevasta etenemisestä ei aiheudu kipuja. Sen rinnalle totutellaan pannassa kulkemiseen. 

 

Eli kyllä, minä olen antanut useimmille pennunomistajille yhteistuumis luvan opettaa istumisen sekä vaihtaa nirunarupannan valjaisiin. Jokainen toki tekee omat valintansa, mutta on sitä helpotuksen määrää nähty riittämiin näistä keskusteluista. 

 

 

Lue kokonaan »

E -E - E

Lisätty 28.11.2019

 

Ehkä eniten toistan ohjatessani kursseja sanoja: ennakointi – etäisyys – elekieli. Kolmen E:n suora on hyvä tukitaito ja työkalu koiranomistajalle. Ne ovat iso kokonaisuus jo yksistään sekä yhdistelmänä ja niin tärkeä osa-alue koiran kanssa toimiessa.

 

Ennakointi

Tilanteiden ennakointi on tärkeää. On monia tilanteita , joita voi ennakoida. On myös tilanteita, joihin emme voi vaikuttaa. Useimmiten voimme ennakoida ympäristössä esiintyviä asioita kuten valitsemalla lenkkireitit ja minimoimaan koiralle mahdollisesti haasteita aiheuttavia tekijöitä. Asia, mihin emme aina voi vaikutta, on toiset kanssakulkijat. Yllättäviä tilanteita tulee jokaiselle, siitä ei kannata sättiä itseään vaan katse kohti tilanteesta palautumiseen ja kohti seuraavia etappeja.

Ennakointi on suotavaa myös koiran kanssa yhteistyötä harjoitellessa. Sen sijaan ,että kiellämme koiraa sellaisesta mitä se ei saisi tehdä ja sen jälkeen kehumme sitä, voimme pyrkiä tavoittelemaan ennakointia, jotta voimme suoraan kehua koiraa.

 

Etäisyys

On avain siihen, että oppimisimme ennakoimaan tilanteita ja käyttämään etäisyyttä hyödyksi. Etäisyydellä koiralle haastavassa tilanteessa on paljon merkitystä. Liian lyhyt etäisyys usein vesittää kaiken hyvälläkin tarkoitetun harjoituksen, mikäli koiralla ei ole vielä valmiuksia pärjätä niissä tilanteissa. Näitä ovat useimmiten ohitukset ja toisten koirien kohtaamiset. Koira määrittelee etäisyyden ja omistajan on hyvä huomioida, missä kohtaa menee raja ,että toimintakyky säilyy ja tilanne on kaikille osapuolille ok. Toivottua oppimista voi tapahtua vain, mikäli koira ei ole liian kiihdyksissä /pelokas. Mitä maltillisemmin jaksaa pilkkoa etäisyyden osiin ja edetä koiran tahdissa, sen varmemmin etäisyyden pienenemiseen koiralla on valmiuksia.

 

Elekieli

Viimeinen E niputtaa molemmat yllämainitut. Elekielen tuntemus on omistajan tärkeä tukitaito. Ilman elekielen tulkitsemista, emme voi ennakoida emmekä ymmärrä ottaa etäisyyttä. Koira kyllä kertoo kehollaan ja äänellään kommunikoiden , milloin tilanne on liian vaikea. Koira myös kertoo, milloin alkaa riemuasteikko olemaan kaakossa ja kaikkea siltä väliltä. Koiran puolesta päättäminen haluaako se tervehtiä kaikkia, ei ole omistajan tehtävä eikä varsinkaan tehokas tukitoimi. Jos oma koirasi on iloinen veijari ja sosiaalinen, ota huomioon myös kohteliaasti muiden koirien viestimä elekieli.

Koiran käyttämä elekieli kertoo myös hyvissä ajoin, milloin voit jatkaa tai milloin on tarpeellista ottaa etäisyyttä. Elekielen opetteluun sukeltaminen voi tuoda paljon uusia oivalluksia mitä koirasi sinulle kertoo.

 

Lue kokonaan »

Pahastutko, jos koulutan koiraani?

Lisätty 16.04.2019

( 27.02.2019)

Nyt kun olen jälleen tilanteessa , että taloudessa on pentu ja olen saanut palata koulutus -ja sosiaalistamisasioissa ruohonjuuritasolle, olen törmännyt edelleen ilmiöön  joka pitää pintansa. 

Monille tuntuu menevän tunteisiin, mikäli ilmoitat ettet halua vieraan koirakon tulevan tervehtimään. Väittelyyn asti ei ole vielä tarvinnut mennä vaikka senkin olen kokenut aikaisemman koirani pentuaikoina. 

Pennut ovat överisöpöjä, tottakai! Enemmistö ohikulkijoista haluavat tulla rapsuttelemaan ja vähintäänkin pennun hillitön pomppinimen hihnan päässä , saa hymyn karskimmallekin miehelle. 

Koirien kanssa vastaantulevat ovat yhtä hurmioituneita pennun söpöydestä, onhan se ymmärrettävää, koiraihmisiähän tässä ollaan puolin ja toisin. 

Se missä kohtaa on parannettavaa , tulee esiin silloin kun pennuomistajana olet harjoittelemassa , että kaikki mikä ympärillä liikkuu ei kiihdyttäisi nollasta sataan vaan pyritään saamaan luopumisharjoituksia alulle. Luopumista ympäristön ärsykkeistä tuo malttia ja itsehillintää. Oikean toiminnan vahvistaminen holtittomasti vipperänä pomppivan pennun kanssa on kuin pitäisi saippuapalaa hyppysissä. Välillä sitä onnistuu ja välillä se menee mönkään. Toisin sanoen koirakon lähestyessä, on pennun omistajalla melkoisen kiire yrittää ennakoida, ottaa etäisyyttä ja koittaa saada onnistuminen aikaan. Yritys on siis hyvä. 

"ihana pentu! voih! saako sitä tulla moikkaamaan? " on hyvin esitetty kysymys, itse arvostan nimenomaan , että kysytään ensin. Kuitenkin jos vastaantulija saakin sellaisen vastauksen , jota ei halunnut, ilme kyllä kertoo, että mielensäpahoitetaan.  Kerron ystävällisesti, että harjoittelemme ohittamista, jonka vuoksi olemmekin täällä etäämmällä (vinkki! älä jää seisoskelemaan paikoillesi ja anna koirasi tuijotella).  Noh tottakai se on pettymys sille, joka olisi halunnut pallutella pörröistä pentua. 

Paljon mölytään eri koiraryhmissä ja välillä uutisotsikoissa, ettei koiria kouluteta kunnolla.  Kun sitä sitten koittaa arjessa tehdä, sillä saa aikaan silmien pyörittelemistä tyrmätessään lähestymispyynnöt. 

Hämmentävää on se, että juuri koiralliset ihmiset, joiden luulisi paremmin ymmärtävän pentuajan holtittomuuden, antaisivat tilaa. 

Ei pitäisi olla keneltäkään toiselta koiraihmiseltä pois, jos haluaa kouluttaa omaansa sellaiseksi lenkkikaveriksi, ettei jokaisen koiran/ihmisen tullessa näköpiiriin, mene pennulta pöksyt sekaisin. 

Ja ei, ei pennuista tule antisosiaalisia, vaikka se ei tervehdi jokaista vierasta koiraa. Se on myös turvallisuus kysymys. Jokainen pennunomistaja valitkoon ne koirakaverit, joista pentu saa lajitoverien seuraa ja hyviä kokemuksia. 

Ethän siis pahastu, että pentujakin koulutetaan =) Keltainen nauha on myös merkkinä siitä. 

 

Lue kokonaan »

Käyntisoite: Hakakatu 7-9 , 20540 Turku 

koirankota@gmail.com 

044 0307979 / Johanna