Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ei se huutamalla parane vai paraneeko?

Lisätty 07.05.2019
(Lisätty 18.04.2017)

Koirilla on tutkitusti parempi kuuloaisti kuin meillä ihmisillä. Korvia liikuttavat tietyt lihakset, joilla koira suuntaa korvaa äänen suuntaan, me ihmiset vähemmän höristelemme korviamme. Kuuloaisti on nelinkertaisesta parempi ja koira kuulee matalampiakin ääniä, kuin me ihmiset.

 

Tutustuin aiheeseen Koiran aistien aivoperusta kirjoitelmaan (https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135167/Taru%20Tammela.pdf?sequence=1, 10 - 14 ) jossa kerrotaan, että koiran kuuloasiti on erittäin hyvä ja pystyy havaitsemaan ultraääniä. Muunmuassa pennut käyttävät ultraääntä kommunikoidessaan emonsa kanssa. 

Toisessa artikkelissa on haastateltavana Tuire Kaimio : http://www.hs.fi/tiede/art-2000002782472.html

Kolmannessa artikkelissa käsitellään ääniarkuutta, joka ei pelkästään johdu herkästä kuulosta vaan on monen asian summa. http://www.sympaatti.fi/artikkelit/aaniarkuus

 

Näitä lukiessani, ihmettelen miksi omistajat kuvittelevat ,että ääntä korottamalla, koira tottelisi paremmin? Onko ajatus se, että koira ei kuullut (omistajan mielestä) ? Tulkitaanko vihjesanaan reagoimattomuus, että koira ei kuullut? Totteleeko koira oikeasti paremmin, kun ääntä korottaa ja toistaa vihjesanaa? Hävettääkö , kun koira ei tottele?

Entäpä jos käännettäisiinkin huutamisen vastineeksi ajatus, että koira kyllä kuuli mitä omistaja sanoi. Syy miksi koira ei tee niinkuin omistaja haluaa, on monia. Ensin voidaan miettiä asiaa siltä kantilta, että onko koiralle opetettu vaihe vaiheelta haluttu käytös? Koira ei ole ajatustenlukija. Koira ei toista käytöstä sujuvasti vaikka olisit antanut nakin silloin tällöin. Satunnainen namin antaminen ei korvaa oikein ajoitettua vahvistetta eikä ole motivoivaa koiralle, jos samasta käytöksestä saa välillä palkkaa ja välillä ei tai ainakin pitkällä viiveellä. Koira ei myöskään osaa yleistää käytöstään eri paikoissa ja eri häiriöissä automaattisesti. Me vain oletamme niin ja siksi näyttää siltä, että koira "ei kuuntele" tai " se ei halua kuunnella" tai " se kuuntelee silloin kun huvittaa".

Perinteinen lausahdus "vika on siellä hihnan päässä", voi ehkäpä olla tässäkin pohdinnan paikka, oletko opettanut koirallesi kaiken tarvittavan, jotta voit olettaa koiran suoriutuvan haluamastasi käytöksestä?  Vaiheittain opettamisella tarkoitan sitä, että opetus ei ole edennyt vain sanaa x hokemalla ja toteamalla, että " kyllä se nyt tietää mitä pitäisi tehdä".

Entäpä äänen korottaminen /huutaminen ja vihjesanan toistaminen kuin papukaija? On jokaisen oma asia haluaako opettaa koiralle, että vihje tulee useamman kerran peräkkäin, ennenkuin tapahtuu mitään. Äänen korottaminen ei vie asiaa sen paremmin perille, viitaten yllä jo mainitsemasta aiheesta. Miksi sitten huudamme? Koska se on turhauttavaa, kun koira ei "kuuntele".

Koira kyllä kuulee omistajan äänen, äänenkorotuksen, äänensävyn, toistot. Omistajan ilmeet ja kehonkieli viestii koiralle samaan aikaan. Se voi olla koiralle melkoinen sekamelska tulkita. Koira voi olla peloissaan, jännittynyt uudessa paikassa, kokee olonsa epämiellyttäväksi ja jos edes omistajaansa ei voi tukeutua, on tunnetila negatiivinen. Koira usein myös eleillään kertoo hämmennyksestä, se voi rauhoitella omistajaansa hidastamalla vielä enemmän liikkeitään, joka puolestaa raivostuttaa omistajaa entisestään.  Kuka sitä haluaisi mennä käskyttävän luokse iloisesti ja valmiina yhteistyöhön? En minä ainakaan.

Kaikessa tekemisessä heijastuu mielestäni hyvin omistajan ja koiran välinen suhde. Onko luottamus kunnossa? Voiko koira luottaa siihen, että sinä olet se tuki ja turva tarvittessa, ohjaat ja opastat? vai kuulutko niihin, jotka haluavat uskoa, että koira puolustaa sinua tilanteen tullen henkensä uhalla?

 

Olen muutamissa koiratapahtumissa havannoinut ilmiön, jossa koiraa käskytetään todella isolla desibeleillä. Joitakin näky saattaa huvittaa, omistajaa taatusti turhauttaa. Minusta se on surullista. Muun muassa rally-tokossa saa kannustaa koiraansa radalla, mikä on mielestäni kiva asia. Kuitenkin pääsen todistamaan koirakkoja, joilla kannustaminen ja käskyttäminen isolla K:lla on mennyt sekaisin. Mielestäni tietyssä vaiheessa, mikäli omistajan tapa on huutaa koiralle käskytyksiä jatkuvasti niin ,että halli raikaa, olisi ehkä ohjauksen paikka..? Itse pyrin puuttumaan asiallisesti liialliseen huutamiseen koulutuksissani (jos sellainen osuisi kohdalle), sillä kuten on todettu, koira kyllä kuulee. Ei ole tarvetta huutaa, viesti ei mene tehokkaammin perilla ja tuota toimintaa.

 

                             Hyvä luottamus koiran kanssa ansaitaan. Ole sen arvoinen.

Käyntisoite: Hakakatu 7-9 , 20540 Turku 

koirankota@gmail.com 

044 0307979 / Johanna 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?